Henkilöesittelyssä junnutoiminnan ohjaaja Riina Aho

Esittele itsesi

Olen Riina, 18-vuotias lukiolainen täältä Lahdesta.

Kerro melontataustastasi

Aloitin melonnan retkimelonnalla 8-vuotiaana isäni seurassa. Aika pian sekä hän että minä siirryimme kuitenkin koskeen ja freestylemelonnan löysin kunnolla 12-vuotiaana. Tällä hetkellä treenaan ja kisaan aktiivisesti freestylepuolella koskessa, mutta pyrkimyksenä olisi käydä muutaman kerran kesässä myös retkillä!

Hienoin saavutus

Hienoin saavutukseni on luultavasti kahdestoista sija vuoden 2019 MM-kisoissa. Ylitin siinä itseni ja jäin vain muutaman pisteen päähän semifinaalipaikasta!

 

 

Hauskin melontamuisto

Hauskin melontamuisto oli varmaankin, kun laskimme boatercrossia freestylekajakeilla Pohjanmaan HäjyRodeo-kilpailussa. En sijoittunut kovin kummoisesti, mutta oli oikein mukavaa.

Mitä teet nyt Vesisamoilijoissa

Toimin tällä hetkellä Vesisamoilijoissa nuorten harrasteryhmän pääohjaajana.

Pysytkö pystyssä kilpakajakilla
Pakko myöntää, etten ole vielä kertaakaan kokeillut kilpakajakkia! Ehkäpä siinä olisi hyvä tavoite tälle kesälle.

Repovesiseikkailu 2018

Elokuussa 2018 joukko Vesisamoilijoita ajoivat kajakkitrailerin Repoveden Kansallispuistoon, Lapinsalmelle. Käynnistymässä oli Repovesiseikkailu: melontaa, patikoimista ja kalliolaskeutuminen Olhavan vuorelta, yhdestä Suomen korkeimmalta ja jylhimmältä kalliolta. Mukana oli kaikkiaan 12 urheaa seikkailijaa. Uskaltaisivatko kaikki laskeutua köyttä pitkin 45 metriä lähes pystysuoraa kallioseinämää?

Retkikamat ja köydet pakattiin kajakkeihin ja melottiin Karhulahdelle, jossa kota oli meille varattuna. Leiri pystyyn, illallista ja nukkumaan. Osa yöpyi sisällä kodassa, osalla oli oma majoite pystytettynä pihamaalle tai puiden väliin.

Lähellä Karhulahtea sijaitsee tämä ulkoneva kallioseinämä, jota joukolla ihmeteltiin.

Aamulla heräiltiin ja jännittyneen tunnelman vallitessa käveltiin kilometrin päähän Olhavanvuorelle. Ensin Olhavaa ihailtiin alhaalta käsin ja käytiin läpi laskeutumiseen liittyviä asioita. Yksi retkikunnastamme souti veneellä "laatalle", pienelle saarelle, tehtävään ottaa vastaan laskeutujat. Nimittäin pelkkä kallioseinämää pitkin käveleminen ei riittänyt, vaan lopuksi piti ponkaista itsensä saarelle noin metrin kuilun yli, ellei halunnut suoraan järveen laskeutua! Laskeutuminen tapahtui niin, että laskeutuja sääteli itse vauhtiaan ja toinen turvaköysi varmisti menoa. Retken vetäjällä Senjalla oli hyppysissään kokemusta kyseisestä aktiviteetista ja Olhavasta, ja vakuutteli homman olevan turvallista. Epäilijöitä taisi silti riittää, kun kallion pulteissa kiinni olevia härpäkkeitä tutkittiin ja varmisteltiin, että onhan köydet kiinni valjaissa. Laskeutuminen onkin ennen kaikkea luottamista varmistajaan ja köysiin.

Olhavanvuori ja Olhavanlampi, jossa kaakkureitakin asustaa

45 metriä laskeuduttavaa! Paikalla oli myös kiipeilijöitä ylöspäin pyrkimässä.

Lopulta jokainen laskeutui! Oli siinä kokemusta kerrassaan. Suurin osa ensikertalaisia. Vapautuneen ja haltioituneen tunnelman vallitessa marssittiin takaisin leiriin syömään ja valmistelemaan päivän melontaa. Tarkoituksena oli meloa Kuutinlahdelle, kantaa kajakit kannaksen yli vanhan tukinuittorännin viertä Tervajärvelle, meloa Lojukoskelle, kävellä Hauklammenvuorelle ja Kirnuhuokoa katsomaan ja sitten palata samoja jälkiä Karhulahden leiriin. Auringonlaskua mentäisi katsomaan Mustavuoren näkötorniin.

Sen verran kierrokseen meni aikaa, että auringonlaskua katseltiinkin kajakeista käsin. Se ei lopulta haitannut yhtään, kun punaisena hehkuvat pilvet taivaanrannassa heijastivat loistonsa järvenpinnasta suoraan edestäsi. Näinhän se olikin parasta!

Matkalla Kirnuhuolle pidettiin hauska kuvaustuokio

Hauklammenvuori ja seurueemme "apina" toteuttamassa itseään

Loppumatkan tunnelmaa. P.S. kuva ei tee oikeutta todellisuudelle!

Iltauintien jälkeen käytiin unille ja seuraavana aamuna aamupalan jälkeen pakattiin leiri kasaan ja hyvästeltiin Karhulahti. Viimeisen päivän ohjelma sisälsi pidemmän melontalenkin kaakon suuntaan, ensin Kapiavedelle, sieltä Luujärven kautta Hirvenpäänjoelle, joka vei Tihvetjärven puolelle. Sieltä takaisin kohti Lapinsalmen parkkipaikkaa, jonne retkemme päättyisi. Matkalla alkoi sataa ja sadeviitat kaivettiin esille. Hirvenpäänjoki on suon reunustama kapeahko ja hitaasti virtaava jokipätkä. Siellä käväistiin kurkkaamassa, kuinka pitkälle pientä ojaa pääsi melomaan. Majavat olivat kaataneet puita esteeksi, eikä matka kovin pitkälle taittunut. Joskin pitihän se kokeilla, oliko puun ali mahdollista päästä!

Tihvetjärvelle päästyämme alettiin katselemaan kelvollista rantautumispaikkaa lounastaukoa varten. Täydellinen pikku hiekkaranta löytyikin joltakin Erkinsaarista. Sadekin taukosi sopivasti. Retkeähän olisi voinut jatkaa pidempäänkin, mutta niin se vaan kaikki kiva loppuu aikanaan. Repovesi tarjosi hienoja maisemia, parhaan auringonlaskun ja mukavia seikkailuja. Ennen kaikkea retkestä teki huikean mahtava retkiseurue! Kiitos.

Lapinsalmen riippusillan tukivaijeri oli aikaisemmin kesällä romahtanut ja oli nyt pois käytöstä.

Hirvenpäänjoki. Suon tuoksu leijaili tällä pikku joella.

Mahtui sieltä!

Henkilöesittelyssä melontaopas Iska Knuuttila

Kerro itsestäsi

Olen pätevöitynyt melontaohjaajaksi 2015. Luonto-ohjaajaksi valmistuin Asikkalasta keväällä 2016. 

Suomen Melontakouluttajien Joki- järvi- ja avovesioppaan pätevyyden sain syksyllä 2016.

Olen ollut partiolainen pienestä pitäen; aloitin aivan sudenpentuna, myöhemmin toimin ryhmänjohtajana. Partiossa on tullut monet seikkailut koettua. Tällä hetkellä toimin paikallisyhdistyksen puheenjohtajana. Soitan kitaraa, kontrabassoa, mandoliinia tai vaikka kampaa. Olen rauhallinen ja tykkään pohtia asiat huolella.

Vesisamoilijoiden uusi Retkimelontakoulu on vastuullani, kuten myös seurakisat. Lisäksi vedän yritysmelotuksia ja saattaa minut nähdä peruskursseilla, lastenmelonnoissa tai kalustoa vuokraamassa.

 Miten innostuit melonnasta?

Se on tapahtunut pikku hiljaa. Olen retkeillyt ja liikkunut vesillä monin eri tavoin ihan pienestä pitäen. Innostus ja kehittyminen kulkevat usein käsi kädessä ja itseni kohdalla ne lähtivät jyrkkään nousuun kun osallistuin melontaohjaajakoulutukseen 2014. 

Mikä melonnassa ja melonnan ohjaamisessa viehättää?

Siinä on todella kosketuksissa järven (/joen/meren) kanssa. Niin lähelle ei pääse kuin uimalla, mutta uiminen on aika rankkaa. Melonnassa viehättää luonto, retkeily ja itsensä ylittäminen.

Ohjatessa pääsee tapaamaan kivoja ihmisiä, auttamaan heitä uuden harrastuksen ja elämysten pariin sekä näkemään kuinka he kehittyvät.

  

Minkälaisista melontaretkistä haaveilet?

Koskeen pitää päästä! Yön tai useamman pituiset retket melkeen mihin vaan ovat kivoja, mutta just nyt tuntuis kivalta mennä valloittamaan joku uusi joki.

Mitä odotuksia sinulla on kesälle?

Haluan lisää retkeilijöitä Vesisamoilijoihin. Nuorison ratamelontakoulun käynnistäminen on tosi hieno juttu ja toivon että sillä on kauaskantoisia seuraamuksia. Monet perusmelotuksetkin voivat olla todella mahtavia, jos saan ryhmän todella oppimaan ja nauttimaan melonnasta.

Henkilöesittelyssä kesän 2017 kurssivastaava Juhani Vainio

 

Juhani Vainio hyppäsi kurssivastaavan puikkoihin keväällä ja on nyt jo täydessä vauhdissa vetämässä melonnan peruskursseja ja muuta aikuisten melontatoimintaa. Tälle kesälle Vesisamoilijoissa on jaettu työnkuvaa niin, että Kurssivastaava hoitaa aikuisten toiminnan ja Nuorisovastaava nuorten toiminnan. Hommaa riittääkin molemmissa, eikä seuramme työntekijöiden määrä näihin kahteen jääkkään.

 

Juhani on ammatiltaan luonto-ohjaaja ja eräopas. Melonnan saralla Juhani on kouluttautunut melontaoppaaksi. Juhania voi kutsua myös Junnuksi.

Millainen oli ensikosketuksesi melontaan?

Ensikosketus melontaan tapahtui eräopaskoulutuksessa 2008. Olimme viisi päivää laskemassa avokanooteilla Ruunaankoskia. Kokemus ei ollut totta puhuen miellyttävä puuttellisten taitojen ja ohjauksen takia :D. Seuraavaksi aloitin kajakkimelonnan Mikkelissä joskus vuoden 2010 paikkeilla, silloinkin vielä hyvin pienimuotoisesti. Varsinaisen "melontauran" aloitin opiskellesani luonto-ohjaajaksi Asikkalassa 2012 ja sillä tiellä nyt ollaan. Ehkäpä muuten juuri tuo "ei niin miellyttävä" ensikosketus on ajanut minua kohti melontaohjausta ja -opastusta :)!

 

 

 

 Mikä melonnassa on parasta?

Toinen rakas harrastukseni on vaeltaminen ja retkimelonta tuo erittäin hyvää vaihtelua, kun ei tarvitse kantaa kaikkea sitä rojua selässä, vaan kajakki tekee sen työn puolesta. Kajakilla pääsee todella lähelle luontoa sen hiljaisen käyntiäänen vuoksi ja matkaakin taittuu huomattavasti enemmän ja vauhdikkaammin kuin kävellen. Vesillä tulee myös täysin eri näkökulma ympäristöön kuin maissa. Esimerkiksi tämän takia jaksan meloa paljon myös tutulla Vesijärvellä. Kerro jokin hauska melontaan liittyvä muisto

Niitä on liikaa, että voisi eritellä yhden! Parhaita muistoja on kyllä ehdottomasti melonnanohjaukseen ja opettamiseen liittyvät. Salpauksen melontaohjaajakurssien kanssa Päijänteellä on tullut varmasti hauskimmat ja ikimuistoisimmat kokemukset! Mitä odotuksia sinulla on kesälle?

Paljon kursseja ainakin ja paljon uusia melojia! Toivotaan hyviä, mutta silti koulutuksellisiakin kelejä ;)!

 

 

Lasten kesäleiri 2016

Vesisamoilijoiden lasten kesäleiri 4-5.8. Kahvisaaressa vietettiin kelpo säässä, kahdeksan lapsen, kolmen ohjaajan ja maskottikoira Brunon kanssa. Tämä oli, ainakin minun tietojeni mukaan, ensimmäinen tämän tyyppinen kesäleiri, joka Kahvisaaressa on ikinä vietetty seurassamme. Ja miljööhän oli mitä parhain leiriä varten! Päärakennus toimi leirikeskuksena, jossa syötiin ja oleiltiin, Muumimamma loihti ruoat Arvolassa, illalla saunottiin ja yö nukuttiin kukin omissa teltoissaan.

Leiri alkoi Muumimamman laukun arvoituksella. Vihjelaput johdattivat kadonneiden tavaroiden luo ja pien laukku sisältöineen oli kasassa ja leiri saattoi alkaa!

Ensimmäinen päivä alkoi Muumimamman laukun arvoituksella. Tutustuttiin saareen ja sen rakennuksiin ja korkattiin kangastussit leiripaitojen tekoa varten. Välipalan jälkeen, kun sää oli hieman liian tuulinen vesille menoa varten, kisattiin leiriolympialaiset! Lajeina oli kaikkea heittoköyden tarkkuusheitosta pallon pomputteluun melalla. Olympialaislajien jälkeen tilanne joukkueiden kesken oli tasan, joten ratkaisua jouduttiin hakemaan ekstralajilla. Siinäkin meinasi mennä pisteet puoliksi, mutta saatiin kuin saatiinkin peli ratkaistua Ankka Virusten voittoon! Aku Ankat jäivät toiselle sijalle.

Vapaata puljailua kajakeilla ja SUP-laudoilla

Leiriolympialaisten jälkeen päivällistettiin, melottiin kajakeilla ja SUP-laudoilla sekä uitiin ja saunottiin. Saunan jälkeen jäätiin saunan takkahuoneeseen paistamaan makkaraa. Lettujakin valmistui ahkerien leiriläisten iloksi ja mahantäytteeksi.

Osa leiriläisistä kävi nukkumaan melkeimpä heti tilaisuuden tullen, kun taas osa käytti kaikki sekunnit hyväkseen ennen ohjelmaan merkatun hiljaisuuden alkamista. Viimeinenkin ohjaaja painoi pään tyynyyn samalla minuutilla hiljaisuuden alettua luottaen, että lapsetkin tekivät niin. Mutta aamulla kiersi huhua kummituksesta, joka oli käyskennellyt yön pimeinä tunteina muiden telttojen ohitse...

Aamupalalla ihmeteltiin, miten Marko oli jo ehtinyt kiertää meloen Enonsaaren ja Messilässäkin piipahtaa. Lapsille annettiin mahdollisuus purkaa teltat nyt hyvän sään aikaan, myöhemmin oli luvattu sadetta suurella todennäköisyydellä. Mutta he mielummin purkivat ne sateessa ja kuivattivat (vai kenelleköhän se kuivattaminen olisi jäänyt?) ne kotonaan kuin luopuivat jo nyt aamulla omista suojakokoiltaan.

Sääikkuna osoitti, että nyt aamupäivästä kannatti lähteä Banana Split Boatin retkelle. Siis kajakit pakattiin vaihtovaatteisiin, juomapulloihin ja käteisrahaan ja melontaretki kohti Satamaa ja sen herkkuja alkoi.

Lasten retkikajakit, tsunamit, sekä pari kaksikkokajakkia kulkupeleinään he meloivat urheasti noin viiden kilometrin lenkin Vesijärvellä

Kajakit saatiin parkkiin Sibeliustalon edustalle

Jäätelö maistui melonnan jälkeen ja uusilla energioilla jaksoi meloa takaisin Kahvisaareen

Leirin loppupuolelle mahtui vielä lounaan jälkeen puljailemista kajakkien kanssa ja uimista, leiripaitojen viimeistely ja leirin lopetus. Pilvet jaksoivat juuri ja juuri pitää sateen sisällään koko päivän ajan siihen hetkeen, kunnes leiri julistettiin päättyneeksi. Teltat siis saatiin kuivina kasaan. Pari ohjaajaa sen sijaan jäi viimeistelemään leirin purkua melkoiseen kaatosateeseen.

Leiristä jäi mahtava fiilis niin lapsille kuin ohjaajillekin, tätä lisää ensi kesänä ja tulevina vuosina!

Melonnan aloittaminen voi olla jännittävää

Kajakki. Sehän on kapea ja keinuu aalloissa, pääseekö sieltä pois jos kaatuu?

Monelle melonnan aloittaminen voi tuntua jännittävältä ja jopa pelottavalta. Kajakkimelonta etenkin, kun kajakissa istutaan aukossa sisällä ja aukkopeite ympärillä. Jumiin jäämisen mahdollisuus kummittelee takaraivossa. Melonnan voi aloittaa omatoimisesti kajakkeja vuokraamalla, seuraan liittymällä, tai jopa suoraan ostamalla oman, mutta kaikista parhaimman pohjan ja ponnahduslaudan harrastukseen saa osallistumalla melonnan peruskurssille. Peruskurssilta saa tiedot, taidot ja varmuutta turvalliseen melomiseen.

Se on totta, että melonta sisältää riskejä. Mutta jos riskit tunnistaa ja osaa suhteuttaa ne omaan taitotasoonsa ja varustukseensa, homma on mukavaa ja turvallista. Aloittalijalle sopiva keli ja varustus lähteä vesille on silloin, kun
* veden lämpötila on turvarajan +10 yläpuolella, mielellään +15.
* tuuli on alle 5m/s
* kajakki on oikean kokoinen ja ominaisuuksiltaan aloittelijalle sopiva.

Melomaan kannattaa lähteä porukassa ja jollakin on hyvä olla mukana kännykkä vesitiiviisti pakattuna ja saatavilla esim. liiveissä kiinni. Jos kaatuminen tapahtuu ja rantaan on pitkä matka uida, eikä toisaalta takaisin kajakkiin pääse -> soitto 112:een ja Niemen pelastusaseman vene tulee apuun (Vesijärvellä). Kylmä voi kangistaa keskellä kesääkin, jos veden varassa joutuu olemaan pidemmän aikaa. Aloittelijan onkin hyvä suunnitella melontareitti rantoja pitkin ja varata vesitiiviisti pakattu varavaatekerta kajakin säilytystilaan.

Sääennuste kannattaa aina katsoa ja etenkin tuuli. Mistä suunnasta tuulee ja kuinka kovaa? Kanootin vuokraajat osaavat myös antaa ohjeita reitin valinnan suhteen ja jos olosuhteet ovat liian haastavat, eivät he vuokraa kanoottia ollenkaan aloittelijalle. Suojassa saaren takana voi olla tyyntä ja mukavaa, mutta heti niemen takaa paljastuukin aivan erilainen keli. Tuuli synnyttää aaltoja ja järvellä aallot ovat lyhyitä ja paikoin voi muodostua haastavaa ristiaallokkoa. Tuulenpuuska voi myös kaataa melojan. Merellä aallot ovat pidempiä ja helpompia meloa -kajakki kulkee tasaisemmin. Meri olosuhteena on tosin asia erikseen, varsinkin jos halajaa kauemmas rannikolta.

Veneiden peräaallot voivat olla jännittävä paikka ja myös yksi mahdollinen syy kanootin kaatumiseen. Aaltoihin on helpoin meloa vasten. Sivulta päin tulevat aallot keinuttavat kajakkia kaikista eniten. Jos vähän isommat peräaallot lähestyvän, kannattaa kääntää kajakin keula aaltoja kohden. Aaltoja ei sinänsä tarvitse pelätä eikä melontaa keskeyttää aaltojen kohdalla. Eteenpäin meloessa tuki on parempi kuin paikallaan ollessa mela ylhäällä.

Kajakkeja on erilaisia ja aloittelijan kannattaa valita itselleen riittävän tukeva yksilö. Mitä tasaisempi pohja, sitä tasaisemmalta se tuntuu vedessä. V-muotoiset pohjat tuntuvat kiikkeriltä vedessä, mutta niistä löytyy tasapainopiste kun hieman kallistaa. Kajakin kallistelu on osa ohjaustekniikoita, mutta aloittelijan kannattaa pitää kajakki suorassa. Se on kuitenkin normaalia, että kajakki keinuu -> anna lantiosi keinua mukana ja pidä vartalosi rentona! Kajakkeja on myös eri kokoisia -pienempiä pienemmille melojille ja suurempia kookkaammille. Jos isokokoinen henkilö meloo pienelle tarkoitettua kajakkia, kajakki tuntuu hänelle kiikkerältä ja melontakokemus voi olla märkä tai ainakin epävakainen. Jos kaatumista ja kajakista poispääsyä jännittää, kannattaa valita isoaukkoinen kajakki. Tai harjoitella poistumaan kajakista!!

No entäs sitten se kaatuminen?
Peruskurssilla harjoitellaan kaatuminen, kajakista poistuminen ja paripelastautuminen, eli miten toinen meloja auttaa kaatuneen takaisin kajakkiin. Omatoimimelojien tulisi vähintäänkin tietää, että osaavat poistua kajakista. Seuraavassa linkki Youtube videoon, jossa demotaan selkeästi "wet exit"

https://www.youtube.com/watch?v=EzzcmFwu3Lg

Aukkopeite tulee olla puettu oikein päälle, eli KAHVA NÄKYVIIN!!  Yleensä vuokrakäytössä olevat "rättipeitteet" irtoavat itsestään aukon ympäriltä, mutta tiukasti aukossa istuva aukkopeite ja neopreeniset aukkopeitteet tulee itse irrottaa vetämällä kahvasta. Tämän jälkeen tullaan rauhassa kajakista ulos eli työnnetään jalat pois kajakin sisältä. Parhaiten se onnistuu tuomalla vartalo etukannelle tai pohjaa kohti. Joskus hätääntynyt meloja kaaduttuaan yrittää kauhoa päätä pintaan, vaikka jalat istuvat vielä kajakissa. Poistu siis ensin kajakista, operaatio ei juuri kahta sekuntia kauempaa kestä.

Kajakin kyytiin pääsee takaisin avovedessä usealla eri tavalla, yksin ja kaverin kanssa. Seuraavassa videossa demotaan paripelastautuminen, joka myös peruskursseilla opetellaan. Tietyistä teknisistä asioista (kuten vartalon pyörimissuunnasta videolla) voidaan olla montaa mieltä. Oppeja on monia, tärkeintä on päästä takaisin kajakkiin.

https://www.youtube.com/watch?v=j-zpJQeiaNc

Kesäisin melontaseuroissa järjestetään pelastautumisharjoituksia ja talvisin uimahallissa tekniikoita pääsee hiomaan allasolosuhteissa. Seuraa Vesisamoilijoiden tiedotuskanavia (nettisivut, facebook, ilmoitustaulut), niin löydän meidän seuran pelastautumisharjoitukset!

Turvallista melontaa ja rohkeasti vaan ensikertalaisetkin kajakkiin, hyvin harvoin sitä oikeasti kaatuillaan :)

Senja
Vesisamoilijoiden kurssivastaava

Vesisamoilijat tarinoi tästä lähtien bloggerissa!

Tervehdys vanhat, uudet, tulevat tai vaan wannabe Samoilijat!

Melontaseuramme on nyt mukana blogimaailmassa ja päivittelee tulevaisuudessa säännöllisen epäsäännöllisesti tänne turinoitaan. Tervetuloa seuraamaan kuulumisia melontarintamalta!

Blogin tarkoituksena on pyytää eri ihmisiä tuottamaan tarinoita melontamaailmaan liittyen, mielellään kuvin maustettuna. Melontaretkiä ja -reittejä, tapahtumia ja kisoja, kurssikokemuksia, muisteloita menneistä jne. Jos Sinä ruudun toisella puolella pidät kirjoittamisesta ja haluat jakaa jonkin tarinan tämän blogin kautta, niin eikun viestiä koulutuksen sähköpostiin (koulutus@vesisamoilijat.fi) niin julkaistaan blokitekstisi mielellämme!

Päijänneretkeltä 2014

Virtuaalikynän takana nyt tulevan kesän kurssivastaava Senja. Moni minut varmaan muistaakin aikaväliltä elokuu 2013 - syyskuu 2014, kun hoitelin kurssivastaavan tehtäviä, mutta paljon riittää kasvoja opittavaksi minullakin. Kesän 2014 jälkeen vietin 7 kk Australiassa lähinnä kiipeillen kiviä ja kallioita ylös, sen jälkeen asustettiin Anjalassa avomieheni Heikin kanssa ja nyt helmikuussa 2016 muutettiin takaisin Lahteen. Viime kesän kurssivastaavana toimi Lasse ja nyt kapula siirtyy minulle toista kertaa. Heh, Vierumäkeläiset ovatkin työllistyneet Vesisamoilijoihin tehokkaasti, sillä niin minä, Lasse, kuin meitä ennen toimineet Paavo, Matti, Antti ja Niina ovat Vierumäeltä valmistuneita liikunnanohjaajia.

Odotan jo innolla vesien sulamista ja kajakkiin hyppäämistä! Joskin facebook alkaa jo täyttymään kuvista, kun innokkaat melojat ovat löytäneet sulia virtapaikkoja ja jokiuomia. Esimerkiksi Härhönjoki Kymijärven ja Kärkjärven jälkeen on melottavissa, Heinolassa on sulaa, Kymijoki on ollut pitkiltä pätkin jo kauan sulana rantoja lukuunottamatta ja merellä liplattelee laineet auringon valossa kylpien. Tosin tämä pakkasjakso voi jäädyttää jo sulaneita kohtia uudelleen. Koitin viime viikonloppuna Vesijärvellä kairanreijästä löytää jään reunaa, mutta kyynärpään kohdalla kun hihakin oli jo sukeltanut, totesin, että paksua on... Tähän vuodenaikaan on muistettava turvallinen pukeutuminen vesille! Kuivapuvun kanssa melontakausi piteneekin lähes ympärivuotiseksi.

Kesää odotellessa,
Senja